Playstation (PSX) Vs. Playstation 3

Playstation (PSX)

Monelle 90- luvun pelaajalle sana Playstation tuo mieleen pelit kuten Metal Gear Solid, Gran Turismo, Tomb Raider, Crash Bandicoot, Resident Evil... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Monelle 200x- luvun pelaajalle sana Playstation 3 tuo mieleen.. Hmm. Metal Gear Solid 4, ja Gran Turismo 5?

Kylmä fakta on se että vaikka PS3 on ollut markkinoilla jo vuodesta 2007, ei sille ole julkaistu kuin muutama mainitsemisen arvoinen peli. Joko pelien kehittäjillä on mennyt pasmat sekaisin laitteen suurehkon kapasiteetin takia, tai vaihtoehtoisesti pelijulkaisijoiden aamukahvissa on ollut tarvittava määrä arviointikynnystä alentavaa kemikaalia joka on mahdollistanut mm. Resident Evil 5 tasoisen roskan pääsyn Supermarkettien hyllyille.
Onko sitten niin että peleissä keskitytään nykyään liian paljon tyttömäisten pikkutarkkojen yksityiskohtien hiomiseen, joiden varjoon jää yksi suurimmista tekijöistä, nimittäin tunnelma. Muistan itse vielä 1996-1997 taitteessa kun sain ensimmäista kertaa kokea millainen pelikokemus on tämä paljon puhuttu Tomb Raider. Tämä mullisti käsitykseni konsolipelaamisesta sen verran radikaalisti, että kerään vielä tänäkin päivänä PS1 konsolille julkaistuja pelejä (joita on tällä hetkellä kaapissa lähemmäs kaksisataa). Tomb  Raideria seurasi tietysti Tomb Raider 2&3&4 ja 5, jotka räjäyttivät silloisen pienehkön ja tietämättömän tajuntani tuhansiin sirpaleisiin jotka kaikki tiedostivat ja vastaanottivat informaatiota tuosta ns. näköradiosta joka taas puolestaan heijasti yleensä egyptiin sijoittuvat bittivertaistodellisuudet verkkokalvoilleni.

Tämä ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi bittivertaistodellisuudeksi johon vajosin rasittavien koulupäivien jälkeen useiksi tunneiksi. On olemassa myös jäätävän pitkä lista muita erittäin mahtavia pelikokemuksia, jotka vaihtelevat FPS:stä, kilpa-ajoon, ja kilpa-ajosta seikkailupeleihin ja ns. playstation "ohjelmiin" jotka eivät varsinaisesti olleet pelejä. Ottaen huomioon myös että olen itse aloittanut konemusiikkituotantoni Playstationile julkaistulla Music 2000 musiikin"teko"-ohjelmalla.

Mitkä sitten eivät olleet hyviä pelejä? No ainakin varteenotettava esimerkki kehnosta PS1 julkaisusta on Bubsy 3d, joka taisi jossain edesmenneessä Playstation- aiheisessa lehdessä voittaa "Maailman surkein peli"- tittelin. Toinen kehno yritys oli Silent Bomber, jonka esitys jäi kerrassaan niin latteaksi että vielä tänäkin päivänä puistattaa.

Eräs peli nimeltä Fear Effect joka jostain syystä sai lehdissä hyvät arvostelut enteili myös pahasti PS- pelien kehityssuunnasta. Valitettavan moni PS2 peleihin siirtynyt yhtiö alkoi noudattamaan tätä "toiminta-elokuvamaista" teemaa, joka kuitenkin koitui useiden pelien kohtaloksi (Lue: Rainbow Six pelisarja).

Mutta kaikenkaikkiaan omasta PS1 kokoelmasta olen pelannut ainakin kerran läpi noin 90%, ja pelejä oli viime vuoden keväänä 196kpl. Noin suuri vaje läpipeluista johtuu osaksi myös siitä että osassa peleistä on edelleen suojamuovi päällyste, ja sen auki repiminen tuhoaisi keräilykappaleen "Mint" luokituksen.
Tulevaisuudessa PS1 pelit tulevat joko menettämään arvonsa, tai vaihtoehtoisesti niiden arvo tulee nousemaan alkuperäisen hinnan yläpuolelle. Nykyisten hintaseurauksien perusteella harvinaisimmista hyväkuntoisista peleistä voi joutua maksamaan pitkän pennin, kun taas vähemmän harvinaisia (hyväkin kuntoisia) yksilöitä irtoaa muutamalla eurolla.


Playstation 3

PS3. Tuota konsolia saatiinkin sitten odottaa jokunen vuosi. Ja me "pelaajapojathan"  kärsivällisesti odotimme ja luotimme Sonyn auttavaan käden kohta nousevan ja nostavan Playstationin pelikonsoleiden kärkeen. Ja näin se myös teki. Helposti. Miksi? No aihe on ilmeisesti arkaluontoista, sillä kun eräät tahot ovat kyselleet pelijulkaisimoilta että miksei enää julkaista yhtä tunnelmakkaita ja mukaansa tempaavia pelejä, vastaus on yleensä ollut "Emme kommentoi". Tämä herättää ainakin itsessäni tietynlaista närkästystä, sillä maksoihan konsoli uutena röyhkeät 400 euroa, ja siihen päälle kiistelty välipala GTA 4 hintaan 59,90e joka taas sai sijoituksen vaikuttamaan koko loppuvuoden talouteen. Mutta ei se mitään, sillä kyseessähän on Playstation 3, konsoli joka tulisi räjäyttämään tajuntani samalla tavalla kuin PS1 taannoin räjäytti.

No onhan konsolin grafiikka upeaa, sitä ei voi kieltää. Ongelman ydin on kuitenkin se että paria kourallista pelastavia enkeleitä lukuunottamatta tälle konsolille ei ole julkaistu montaakaan mainitsemisen arvoista peliä. Ongelma ei ole ainoastaan Sonyllä ja playstationilla, vaan sama pätee myös Xbox 360:llä ja Nintendo Wiillä. Playstation 2- konsoliin otan tässä kantaa ainoastaan sanoakseni että sen ajan pelit olivat menossa kehityksessä mallikkaasti hyvään suuntaan. Mutta mitä sitten tapahtui? Päättivätkö pienet tasokkaat firmat sulkea ovensa uuden suuren konsolin tieltä, vai vähensikö suuret pelifirmat edellisissä julkaisuissa merkkitöitä tehneet pelinkehittäjät? Tästä on jälleen hyvä esimerkki Resident Evil 5.

Resident Evil 1 & 2 & ja 3 saivat jo silloisella pikselimäisellä 90- puolivälin ja lopun grafiikalla tietyn löysän eritteen valahtamaan housuihin kun tajusit että kartano jossa seikkailet onkin ainoastaan kulissiksi rakennettu portti maanalaiseen laboratorioon jonka päätarkoitus oli suorittaa ties minkälaisia luojan selän takaa tulleita ihmiskokeita. Ja nyt henkilökunta on kadonnut ja osa löytynyt läheisestä metsästä kuolleena. Ja kenet me lähetämme tutkimaan asiaa? No, peli löytyy edelleen internetistä käytettynä noin hintaan 20-30e joten jos asia jäi vaivaamaan niin peli on edelleen ostettavissa.
Okei menee "deepiksi" hyvällä tavalla, ja Resident Evil 5 yrittää jatkaa samalla linjalla mutta epäonnistuu siinä täysin. Yritys luoda zombie- invaasion mukana leijaileva katatoninen ilmapiiri Afrikassa varustettuna erityisen tylsällä juonella ei vain jaksa sytyttää millään tavoin.  Tämä on vain yksi lukuisista, siis LUKUISISTA erittäin odotetuista peleistä jotka ovat saaneet vannoutuneetkin fanit tuntemaan itsensä pahemmin petetyksi kuin aviorikoksen yhteydessä.

Playstaion 3 on kuitenkin suhteellisen kätevä vempain internet- yhteyksineen, langattomine ohjaimineen, Blu-ray asemineen, USB:n kautta miltei kaiken mahdollisen laillisesti ja laittomasti hankitun datan importaamiseen konsoliin, unohtamatta erittäin kätevää mokkulaa muistuttavaa Mod- piiriä.

Ei siis niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, eihän?. Tokihan tälle konsolille löytyy niitä yllämainitsemiani pelastavia enkeleitä. Mm. Elder Scrolls: Oblivion, Dead Space, GTA 4, Assassins Creed 2 yms. Näistä lähimmäksi aitoa alkuperäistä tajunnan räjäyttävää tunnelmaa kuitenkin kipuaa kaikkien tunteman pelisarjan viimeisin teos, Metal Gear Solid 4. Tämä ko. peli on silkkaa steroideilla pumpattua ylisuurta lihasta ja luotia. Tykit laulavat ja nostalgiavalveunet vilisevät silmissä. Sama pätee GTA 4 kanssa, mutta tämä rikollisjärjestön johtajaksi nousemisesta kertova peli ei siltikään Hard Boiled asteikoilla yllä ihan Metal Gear Solid nelosen tasolle vaikka paljoa ei jääkään uupumaan.

Miksi sitten näiden hyvien pelien julkaisutahti on niin paljon hitaampaa kuin edesmenneellä harmaalla taikalaatikolla kuten eräs tuntemani useita pelihetkiä kanssani viettäny henkilö sitä aikoinaan kuvaili? Onko kyseessä tosiaankin ideoiden uupuminen vaiko osaavien kehittäjien vajaus? Sitä on vaikea sanoa, mutta yritän kertoa oman näkemykseni:

Vuonna - 96 pienet pelifirmat olivat ne jotka hallitsivat yhteen laskettuna pelimarkkinoita paljon suurempia kolmea pääfirmaa massiivisemmin. Saavuttiin vuoteen 1999 jolloin PS2- konsolin julkaisu alkoi olla ajankohtainen. Tässä vaiheessa useat firmat joko sulkivat ovensa kokonaan, siirtyvät muunlaisten, pääosin PC- pohjaisten sovellusten kehittämiseen, ja surullisimmin kävi niille jotka joutuivat myymään lisenssinsä suurille firmoille joiden taso on nykyään P- alkuista ulostetta ilmaisevaa sanaa.

Kannattaako Playstation 3:sta sitten edes hankkia? Ehdottomasti, mutta se riski on kuitenkin syytä tiedostaa että konsolin pelivalikoimasta ei löydy (mielestäni) läheskään, ensinnäkään yhtä vaihtelevia pelejä kun aikaisemmille pleikkareille eikä myöskään yhtä tasokkaita lukuunottamatta muutamia. Jään itse innolla odottamaan tulevaisuuden julkaisuja, mutta kuitenkin ruskean etsivän takkini kaulukset hieman mystisen skeptisesti nostettuna ylöspäin peittäen osan kasvoistani, sen varalta että pelivalikoima ei tule lähivuosina laajentumaan, saatika parantumaan. Sanotaan että aika parantaa haavat, mutta kehnoja pelejä se ei kuitenkaan paranna. Mutta ajan kuluessa ja parempaa vaatiessa niitä hyviäkin pelejä saattaa tupsahdella supermarkettien hyllyille enemmänkin niinkuin kultaisella yhdeksänkymmentäluvulla.